Sukumme Sankarivainajat
Oi, Suomi synnyinmaa, suo helmallas sun poikasi
onnellisena nukahtaa,
kun hän henkensä halvan
sulle antanut on!
Ei muuta kunniaa kuin
kuulla kummultansa
sun kuusiesi kuiskinaa,
kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon.
Ilomantsin sankarihautausmaalle on haudattu 385 talvi- ja jatkosodassa kaatunutta sankarivainajaa ja heidän lisäksi siellä on viisi hautaa, joista puuttuu nimi. Paljasjalkaisia Ilomantsilaisia kaatui sotien aikana 365, joista 301 on haudattu kirkonkylän sankarihautaan, 18 Kivilahden sankarihautaan ja loput ympäri vanhaa Suomea.
Talvisodassa kaatuneista 69 ilomantsilaista miestä on haudattu sankarihautaan, jatkosodassa 287 miestä ja kolme naista. Eniten ilomantsilaisia kaatui jatkosodan aikana 8/JR9 komppaniasta (102 miestä) ja 7/JR9 (92). Kaatuneista ilomantsilaisista 37 kuoli muuhun kuin sotilastoimminasta johtuvasta syystä (sairaus, tapaturma, itsemurha).
Kaatuneista 82 haavoittui ensin vakavasti ja he kuolivat hautakivessä mainittuna päivänä saamiinsa vammoihinsa. Ilomantsilaisista kaatuneeksi julistetuista 20 miestä katosi sodan aikana, osa heistä lienee tuhoutunut kranaattitulessa, osa oli vangittu.
Sukumme sankarivainajien tiedot, pappien laatimat kuolinkortit ja kuvat löytyvät tämän sivuston alalaidasta.
Sukuumme kuuluva Eelis Edvard Kettunen katosi Kaltimossa (11/JR9), katoamispäivä oli 10.6.1944. Eelis oli toukokuussa 1944 Syvärin takana Kummun tukikohdassa, josta on matkaa syvässä notkossa virtaavaan Ostajokeen noin 500 metriä. Kumpu oli mäen päällä ja Ostajoelle vietti Simanovan pellot. Sotapäiväkirja kertoo, että 16. toukokuuta 1944 venäläiset olivat kaivaneet Kummun tukikohdan eteen tunnelin ja räjäytti siinä noin 3000 kg räjähteitä. Tässä vaiheessa kuoli puolenkymmentä suomalaista, joukossa enolaisia sotilaita. Räjäytyskuoppa oli halkaisijaltaan 30 metriä ja syvyyttä sillä oli 15 metriä. Kuoppa on vielä näkyvissä Simanovan peltojen takana, tosin se on täynnä vettä.
Sodan aikana haudoille laitettiin valkeat ristit, joihin oli kirjoitettu vainajan nimi ja kuolinpäivä. Myöhemmin ristit korvattiin marmorikivillä. Jos haluat käydä tutustumassa Ilomantsin sankarihautausmaan sankarivainajiin, niistä löydät tietoja tarkemmin https:/www.sotasampo.fi/fi/cemeteries/page/h0552_1, tai klikkaa linkkiä: Sankarivainajat
Itse kävin ensimmäisen kerran sankarihautausmaalla 4. kesäkuuta vuonna 1959. Se oli mieleenpainuva kokemus. Kirkosta tuli jumalanpalveluksen jälkeen ihmispaljous, rajamiehet olivat kunniavartiossa keskikäytävän oikealla puolella. Hautausmaalla pidettiin muistotilaisuus, jossa puhui Ilomantsin kirkkoherra ja Ilomantsin Rajakomppanian päällikkö. Lopuksi kunniavartiossa seisseet rajavartijat ampuivat kunnialaukaukset kaatuneitten muistoksi.
Sankarihautausmaan ristin juurella on vapaussodan 1918 sankarivainajien muistomerkki, joka esittää antiikin sotilasta polviasennossa. Muistomerkin jalustaan on kaiverrettu kahdenkymmenen vuoden 1918 vapaussodassa kuolleen tai murhatun ”valkoisen” eli suojeluskuntalaisen sankarivainajan nimet. Valkoiset ottivat ”luvatta” käyttöön nykyisin tunnetun sankarihautausmaan. Maa oli vanhan ja 1900-luvun alussa puretun ort.kirkon paikka. Maa kuuluu edelleen Ilomantsin ort.seurakunnalle. Sankaripatsaan taakse on haudattu yhdeksän ilomantsilaista kaatunutta valkoista.
Ilmari Wirkkalan veistämä muistomerkki paljastettiin 16. heinäkuuta 1922 ja paljastustilaisuuteen osallistui satoja ilomantsilaisia. Ilomantsin ev.lut seurakuntaa edusti pastori Kalle Juhani Hämäläinen ja ort.seurakunnan vt. kirkkoherra Vasili Ostrowits (jäi sairauden takia pois pappivirasta vuonna 1923) toimitti sielunmessun vainajille. Seppeltenlaskun jälkeen oli juhla kansakoululla (Kotimäenkoulu) ja illalla Kansalaistalolla iltamat. Ilomantsin kunta maksoi muistomerkistä 20 000 mk vuosina 1920 – 1922. Summa vastasi silloin kirkkoherran vuosipalkkaa, eli nykyisin 60 000 euroa.
Muistomerkin vieressä Ilomantsin vanhan ortodoksisen kirkon muistolle pystytetty puinen risti.
Ilmari Wirkkalan tekemä muistomerkki vihittiin uudelleen kesällä 1951.
Kuva sankaripatsasta syksyllä 2022
Jokaisena jouluaattona Lionit ja leidit poistavat lumet sankarihaudoilta, sytyttävät jokaiselle haudalle kynttilän ja illan pimetessä sankarihaudalla seisoo kaksi miestä kunniavartiossa!
Ilomantsin sankarihautausmaan paikalla oli vuoteen 1916 saakka ort.seurakunnan vanha kirkko. Kirkko purettiin ja sen hirret käytettiin nykyisen ort.hautausmaan kappeliin. Keväällä 1918 puretun kirkon paikalle Ilomantsin valkoiset perustivat veljeshautausmaan, ilman ort.seurakunnan suostumusta.
Ilomantsin taisteluissa kaatui talvi- ja jatkosodan aikana lähes 1000 suomalaista sotilasta ja heitä katosi noin 140 silloisen Ilomantsin alueelle.
Lisätietoja kaatuneista löydät osoitteesta: http://kronos.narc.fi/menehtyneet/. Talvi- ja jatkosodan sotapäiväkirjoista löydät lisätietoa kaatuneiden joukko-osaston tapahtumista. Sotapäiväkirjat löydät osoitteesta: http://digi.narc.fi/digi/hae_ay.ka?atun=65.SARK
Vapaussodan taisteluihin osallistuneiden ilomantsilaisten kohtaloita
Vapausodassa ilomantsilaisista suojeluskuntalaisista kaatui tai kuoli Karjalan kannaksen taisteluissa 22 valkoista (muistokivessä 20 nimeä). Osa kaatuneista siirrettiin Ilomantsiin veljeshautaan. Neljä miestä murhattiin ja yksi katosi, loput kaatuivat taisteluissa. Ilomantsilaisista lähti vapaussodan taisteluihin 410 valkoista, joista vajaat sata suojeluskuntalaista. Loput olivat kutsuntojen kautta määrättyä nostomiehiä. Ilomantsin suojeluskuntaan kuului vuonna 1918 noin 850 henkeä. Suojeluskuntia oli perustettu Ilomantsiin Möhköön (perustajina olivat Otto Tossavainen, Eino Möller, Ale Palviainen, Herman Keto), Tokrajärvelle (Juho Törrönen, Juho Ryhänen, Oskari Turunen) sekä Ilomantsin Kirkonkylään (Aarne Pirinen, Nikolai Piiroinen, Onni Lackström, K.V. Hirvisalo, Pekka Leppänen, Antti Kirjavainen).
KANSALAISSODASSA KUOLLEET ILOMANTSILAISET VALKOISET: Klikkaamalla nimeä pääset narc.fi sivuston tietokantaan! Klikkaamalla oheista linkkiä, pääset tietokantaan: https://sotasurmat.narc.fi/fi/
- HULKKO JUHO, 19.4.1918 VALKJÄRVELLÄ
- KASTINEN PEKKA, 22.4.1918 MUOLAA
- HASSINEN ANTTI, 6.3.1918 VALKJÄRVI
- HUURINAINEN JAAKKO, 28.4.1918 VIIPURI
- LAUTANEN PEKKA, 6.3.1918 VALKJÄRVI
- PESONEN EINO, 26.3.1918 NÄÄTÄLÄ
- PALVIAINEN KONSTA, 9.4.1918 HEINJOKI
- IKONEN EERIKKI, 3.4.1918 AHVOLA
- IKONEN HEIKKI, 15.4.1918 VALKJÄRVI
- JESKANEN VASILI, 28.4.1918 LUUMÄKI
- SISSONEN KONSTA, 4.4.1918 RAUTU
- PIIRAINEN NIKOLAI, 5.4.1918 RAUTU
- PIIRAINEN JUHO (IVAN), 5.4.1918 RAUTU
- IHANUS PEKKA, 9.4.1918 HEINJOKI
- MUROKE OTTO, 9.4.1918 HEINJOKI
- HAAPALAINEN HEIKKI, HUHTIKUU 1918 KIVENNAPA
- IKONEN RISTO, 6.3.1918 VALKJÄRVI
- MUSTONEN PEKKA, 6.3.1918 VALKJÄRVI
- KONTTURI HEIKKI, 6.3.1918 VALKJÄRVI
- JESKANEN IVAN, 24.3.1918 ORAVALA
Vapaussodassa tappioita syntyi myös ilomantsilaisille punakaartilaisille. Punakaartilaisia kuoli 23 henkeä, joista yksi kuoli taistelussa ja loput joko teloitettiin tai he kuolivat Tammisaaren vankileirillä. Ilomantsissa oli keväällä 1918 yhteensä reilut 240 punakaartilaista. Heistä vajaa sata lähti vapaaehtoisena rintamalle (Värtsilä), osa pakeni sodan loppuvaiheessa venäjälle. Ilomantsilaisista punaisista vangittiin noin 40 – 50 miestä ja osa heistä sai kuritushuonetuomion. Ilomantsin ”punaisille” paljastettiin 27.10. 2022 muistomerkki ”vakaumuksensa puolesta vuonna 1918 henkensä antaneiden muistolle”. Jos tekstin lukee oikein, muistomerkki on myös valkoisten?
KANSALAISSODASSA KUOLLEIDEN ILOMANTSILAISTEN PUNAISTEN LUETTELO
Ilomantsilaisista punaisista ja punakaartilaisista menehtyi kevään ja kesän 1918 aikana 23 miestä, heistä 20 oli syntynyt Ilomantsissa. Ohessa lista Ilomantsin punaisista ja vakaumuksensa vuoksi menehtyneistä vuoden 1918 sodan aikana:
Sisällissodassa menehtyneet ilomantsilaiset punaiset
- Antti Heiskanen s. 18.08.1887 Ilomantsiin kuuluneessa Konnunniemessä
k. 26.07.1918 Tammisaaren vankileirillä sairauteen. Vangittiin Viipurissa 29.4.1918. Antti oli kirjoilla Ilomantsissa ennen vuotta 1918 ja asuinpaikaksi on merkitty Tuupovaara. Antti vangittiin 29.4.1918 Viipurissa ja oli siellä vankileirillä. Kuulusteltiin 11.7.1918 Tammisaaressa ja oli tuolloin ollut heikossa kunnossa. Antti kuului Punakaartiin. Hautauspaikka tuntematon, mutta lienee haudattu Tammisaaren metsiin. - Aleksander (Ale) Huohvanainen s. 20.03.1892 Mekrijärvi (Ortodoksi)
k. 21.08.1918 Ilomantsissa aliravitsemukseen. Ale oli vapautunut Tammisaaren vankileiriltä muutamaa päivää aikaisemmin ja söi kotona vahvan aterian. Hän kuoli seuraavana aamuna kotonaan. Punakaartilainen, vangittiin Viipurissa huhtikuun lopussa 1918. Haudattu Ilomantsiin. - Anton Huotari s. 17.01.1896 Ilomantsin Mekrijärvi
k. 07.07.1918 Tammisaaren vankileirillä sairauteen (ripuli). Vangittiin Viipurissa huhtikuu lopussa, kuului Möhkön Punakaartiin. Hautauspaikka tuntematon, haudattu kirkonkirjojen mukaan 7.7.1918. - Antti Häikiö s. 05.09.1895 Ilomantsin Naarva
k. 15.07.1918 Tammisaaren vankileirillä. Punakaartilainen, vangittiin Viipurin Tienhaarassa, kuljetettiin ensin Viipuriin ja mahdollisesti sieltä edelleen Tammisaareen? Hautauspaikka tuntematon, joko Viipuri tai Tammisaari. Julistettu kuolleeksi 3.4.1930. - Matti Ikonen s. 08.10.1888 Ilomantsin Putkela, asui 1917 Ilomantsin Möhkössä
k. xx.05.1918 Paatene.
Pakeni keväällä 1918 Ilomantsista Venäjälle. Vangittiin toukokuussa 1918 Paatenessa, jossa hänet teloitettiin ampumalla (englantilaiset). Punakaartilainen. Hautauspaikka tuntematon, mahdollisesti Paatene. Aviopuoliso 28.6.1914 Maria Penttinen, heillä yksi lapsi. - Ivan Karhapää s. 23.07.1884 Ilomantsi Sonkaja
k. 07.03.1918, teloitettiin Joensuun Siilaisilla. Tunnetaan nimillä Ivan Vasiljev Karhapää, sekä Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen. Vangittiin 04.03.1918 Tuupovaarassa ja kuljetettiin kuulusteluihin Joensuuhun. Uskonnonopettaja, joka ei kuulunut punaisiin. Haudattiin aluksi Joensuuhun yhteishautaan. Sukulaiset hakivat ruumiin loppuvuodesta 1918 Siilaisilta ja hautasivat joulukuussa 1918 Kokonniemen kalmistoon. - Juho Kastinen s. 22.02.1893 Ilomantsin Patrikka
k. 25.06.1918 Tammisaaren vankileirillä punatautiin. Räätäli Juho Kastisen asuinpaikaksi on merkitty Tuupovaara. Punakaartilainen, vangittiin Viipurissa huhtikuun lopussa 1918. Hautauspaikka tuntematon, mahdollisesti Tammisaaren yhteishaudat. - Matti Kettunen s. 10.08.1896 Ilomantsin Lutikkavaara 7
k. 26.07.1918 Tammisaaren vankileirillä heikkouteen.
Punakaartilainen, vangittiin Viipurissa huhtikuun lopussa 1918. Asui Möhkön kylässä. Hautauspaikka tuntematon, mahdollisesti Tammisaaren yhteishaudat. Kirkonkirjojen mukaan haudattu 26.7.1918. - Matti Kettunen s. 03.07.1892 Ilomantsin Nuorajärvi
k. Vangittu huhtikuussa 1918 Kemissä, teloitettu Kemin lähistöllä. Punakaartilainen, asuinpaikkana Möhkön kylä. Hautauspaikka tuntematon, mahdollisesti Kemin lähialueet. - Otto Kettunen s. 12.02.1901 Ilomantsi Ilaja
k. xx.04.1918 Asumajoki. Pakeni keväällä 1918 Ilajalta Lupasalmelle, löydettiin elokuussa 1918 nälkään kuolleena Ilomantsin Asumajoen rannalta. Haudattu Ilomantsiin 18.8.1918. - Juho Kiiski s. 26.09.1899 Ilomantsin Tokrajärvi
k. 31.07.1918 Tammisaaren vankileirillä heikkouteen. Vangittiin toukokuussa 1918 Viipurissa. Punakaartilainen. Hautauspaikka tuntematon, mahdollisesti Tammisaaren yhteishaudat. Haudattu kirkonkirjojen mukaan 31.7.1918. 5) - Eino Kontturi s.12.03.1897 Ilomantsin Lapiovaara
k.05.07.1918 Tammisaaren vankileirillä punatautiin. Vangittiin huhtikuun lopussa Viipurin Tienhaarassa. Ei kuulunut virallisesti punaisiin! Hautauspaikka tuntematon, mahdollisesti Tammisaaren yhteishaudat. Haudattu kirkonkirjojen mukaan heinäkuussa 1918. - Iivar Korhonen s. 28.07.1895 Ilomantsin Kivilahti
k. 22.02.1918, teloitettu ampumalla Joensuussa? Iivari asui Putkelassa ennen vuotta 1918. Ei kuulunut virallisesti punaisiin. Hautauspaikka tuntematon. - Otto Laatikainen s. 01.01.1892 Ilomantsin Naarva
k. 16.07.1918 Tammisaaren vankileirillä. Vangittiin 29.4.1918 Viipurin maalaiskunnan Tienhaarassa. Oli punakaartilainen. Hautauspaikka tuntematon, mahdollisesti Tammisaaren yhteishaudat. - Otto Louhelainen s.03.05.1892 Ilomantsi
k. 17.07.1918 Tammisaaren vankileirillä heikkouteen. Vangittiin Viipurissa 29.2.1918, punakaartilainen. Asuinkunnaksi on merkitty Haukivuori, oli kirjoilla Ilomantsissa? Hautauspaikka tuntematon, mahdollisesti Tammisaaren vankileirin yhteishaudat. - Hannes Paavilainen s. 16.10.1898 Ilomantsi
k. 12.07.1918 Tammisaaren vankileirillä punatautiin. Punakaartilainen, vangittiin 29.4.1918 Viipurin maaliskunnassa Tienhaarassa. Hautauspaikka tuntematon. Asui aiemmin Möhkön kylässä. - Arvid Pussinen s. 10.05.1893 Ilomantsin Ontronvaara (Möhkön takana)
k. 30.07.1918 Tammisaaren vankileirillä heikkouteen. Punakaartilainen, Vangittiin Viipurissa huhtikuun lopussa 1918. Hautauspaikka tuntematon, mahdollisesti Tammisaaren yhteishaudat. Haudattu kirkonkirjojen mukaan heinäkuussa 1918. 5) - Adam Rasi s. xx.xx.1878 (ei tarkkaa syntymäaikaa)
k. 12.07.1918 Tammisaaren vankileirillä heikkouteen. Hautauspaikka tuntematon. Asuinkunta Tuupovaara, kirjoilla Ilomantsissa. - Bernhard Rissanen s. 16.10.1881 Ilomantsin Kuolismaa
k. 11.06.1918 Tammisaaren vankileirillä punatautiin. Vangittiin Sortavalassa keväällä 1918. Hautauspaikka tuntematon, mahdollisesti Tammisaaren yhteishautaan. Kirkonkirjojen mukaan hautauspäivä 11.6.1918. - Otto Sormunen s. 16.06.1894 Ilomantsin Lapiovaara
k. 13.08.1918 Tammisaaren vankileirillä, kuolinsyy tuntematon. Vangittiin Viipurin maalaiskunnan Tienhaarassa 29.4.1918. Hautauspaikka tuntematon. - Johannes Tossavainen s. 13.01.1893 Ilomantsin Nuorajärvi
k. 06.08.1918 Tammisaaren vankileirillä kurkkumätään. Vangittiin Viipurissa huhtikuussa 1918. Punakaartilainen, yksi lapsi. Hautauspaikka tuntematon, mahdollisesti Tammisaaren yhteishaudat. Kirkonkirjojen mukaan haudattu 9.8.1918. Vihitty 25.11.1917 Elina Pussinen. - Risto Turunen s. 27.03.1885 Ilomantsin Kakonaho (asui Lylykoskella)
k. 19.07.1918 Tammisaaren vankileirillä punatautiin. Vangittiin Viipurissa toukokuun alussa 1918. Oli Tokrajärven punakaartilaisten johtaja. Hautauspaikka tuntematon, mahdollisesti Tammisaaren yhteishaudat. Kirkonkirjojen mukaan haudattu 22.7.1918. - Eerikki Valjus s. 31.10.1882 Ilomantsin Mekrijärvi
k. 21.07.1918 Tammisaaren vankileirillä punatautiin.
Punakaartilainen, vangittiin Viipurissa huhtikuun lopussa 1918. Hautauspaikka tuntematon, mahdollisesti Tammisaaren yhteishaudat. Kirkonkirjojen mukaan haudattu heinäkuussa 1918. 5)
https://sotasurmat.narc.fi/fi/victims/faceted-search/table?page=0
Työmies Otto Kettunen s. 1901 Ilomantsissa, kuoli keväällä 1918. Korentovaaralla syntyneen ja Ilajalla metsänvartijana toimineen Aadam Kettusen poika, Otto Kettunen s. 12.02.1901 pakeni keväällä 1918 venäjälle Lupasalmelle. Hänet löydettiin elokuussa 1918 nälkään kuolleena Asumajoen rannalta. Otto oli löydettäessä nojaamassa petäjään ja sylissä oli tyhjä reppu. Kysymys lienee samasta Otto Kettusesta, mikä on mainittu arkiostotiedoissa kaatuneeksi?
” Otto Kettusen Rosa-äiti kävi kahdesti Venäjän puolella etsimässä kadonnutta poikaansa. Hän kyseli venäläisiltä, oliko Ottoa näkynyt ja oliko tämä tapettu. Rosa sai vastaukseksi: ”Kyllä se täällä oli. Ei meijän musikoista tiijä varmaksi, on suattanneet tappuakkin!” Ottoa ei kuitenkaan löytynyt. Kesällä 1918 asia selvisi, kun heinäaikaan ihmiset näkivät korppiparven ronkkuvan Koitajoen varressa Asumajoen suun kohdalla monta päivää. Heinäväki arveli, että siellä täytyy olla raato, koska korpit pitivät semmoista ääntä. Joku kulkija huomasi, että hongan juurella, joen ”äpräällä” istui kuollut poika takki pään yli vedettynä. Otto Kettunen oli löytynyt. Nuorukainen oli repinyt kontistaan tuohta sytyttääkseen nuotion, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tulitikut olivat ilmeisesti kastuneet reissun aikana. ”
Mummoni kaksi veljeä Frans ja Tauno otettiin kiinni kesällä 1918 ja heitä kuulusteltiin Ilomantsin suojeluskuntatalolla useita päiviä. Myöhemmin heidät kuitenkin vapautettiin ja todettiin syyttömiksi. Äitini eno meni perheensä kanssa Petroskoihin keväällä 1918 ja hän palasi takaisin vasta vuonna 1922. Suvussamme oli siis paljon punaisten puolella olleita. Mielikuviin on jäänyt, että sukumme miehistä jotka ajautuivat punakaarteihin, oli pääosin metsätyöntekijöitä. Luulen, että työläisten sortaminen oli ajanut heidät punakaartiin.
Viipurissa vangittiin kymmeniä punakaartilaisia ja heistä osa vapautettiin vasta 1930-luvulla. Ilomantsilaiset punaiset taistelivat talvisodassa ja osa myös jatkosodan aikana. Ilomantsin sankarihautausmaalle on haudattu muutamia talvi- ja jatkosodassa kaatuneita Ilomantsin punaisia.
Ilomantsi kansalaissodassa menehtyneille on pystytetty muistomerkki Ilomanntin sankarihautausmaalle 27.19.2022.
Vuonna 1918 sisällisodassa kuolleista valkoisten puolella taistelleista miehistä osa on haudattu Karjalan kannakselle, jossa he kaatuivat taisteluissa punaisia vastaan. Punakaartilaiset haudattiin ylensä lähelle kuolinpaikkaa ja Tammisaaressa se oli lähellä Tammisaaren kasarmeja. Vapaussodan taistelut eivät olleet kummallekkaan osapuolelle kunniallisia. Tehtyä emme saa kuitenkaan tekemättömäksi.
Lisää tietoa punaisten ja valkoisten kuolemista löydät seuraavalta nettisivulta: http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/results
Talvi- ja jatkosodissa kaatuneet sukumme kolmetoista sankarivainajaa on haudattu pääasiassa Ilomantsiin. Talvisodassa heistä kaatui neljä ja jatkosodassa yhdeksän. Osa Kuolismaan Kettusten sankarivainajista lepää muissa sota-aikana perustetuissa sankarihaudoissa.
Sotamies Eelis Edvard Kettunen työmies, s.19.3.1904. Joukko-osasto 11./JR 9. Kadonnut 10.6.1944 (tai 10.6.1941?) Enon Kaltimossa. Julistettu myöhemmin kuolleeksi (30.6.1944). Evertin komppania oli Kummun tukikohdassa 16.5.1944 ja aamulla venäläiset räjäyttivät tukikohdan edessä 2000 – 3000 kg räjähdysainetta ja se teki 30 halkaisijaltaan ja 15 syvän kuopan. Räjähdyksessä kaatui tai katosi 15 komppanian sotilasta, 18 haavoittui ja yksi katosi. Se miten Eelis on kadonnut, eivät asiakirjat kerro. Mahdollisesti hän oli mennyt lomalle Enoon ja siellä ollessa katosi. Naimisissa, ei lapsia.
Alikersantti Eino Kettunen pienviljelijä, s.22.4.1901. Joukko-osasto 3./Er. P 12. Haavoittunut 1.2.1940 Kuhmossa, kuollut vammoihin 5.2.1940 23. Sotasairaalassa. Haudattu Iisalmen Sankarihautausmaahan. Naimisissa, viisi lasta.
.
Sotamies Eino Johannes Kettunen s.30.5.1914Joukko-osasto 3./JR 56Kuolinsyy muu kuin vihollistoiminnasta johtunut, kuollut 22. Sotasairaalassa
Sotamies Evert Kettunen metsätyömies s. 30.3.1899.Joukko-osasto III/JR 9.Kaatunut Aunuksen Nirkassa (Nirkka-Pyhäjärvi tuhoamistaisteluissa) 12.9.1941. Eevertin joukkue hyökkäsi Nirkan kylään 12. syyskuuta aamulla. Hyökkäyksen aikana kaatui kuusi ilomantsilaista miestä, Eevert mukaan lukien. Pääosa miehistä kaatui venäläisten asettamiin miinoihin ja 24 miestä haavoittui taisteluissa. Kaatumispaikka on Petroskoi – Aunus -tien varressa Nirkan kylästä Aunuksen suuntaan laskeutuvassa mäen rinteessä. Naimisissa, kaksi lasta (Kaino ja Hilja)
Nirkan kylä 2019
Ilomantsilaisia kaatui Nirkassa viisi miestä ja suurin osa heistä kuvassa näkyvästä purouomasta 300 metriä Petroskoin suuntaan, vanhan tien varrella, joka on moottoritien läsnsipuolella. (Eevertin kaatumispaikka noin 61°28’18.5″N 33°20’28.4″E)
Sotamies Heikki Kettunen työmies s. 25.10.1909.Joukko-osasto Os.A/Lie.HKHeikki Kettunen kaatui maanantaina 25. joulukuuta 1939 illalla noin klo 21.00, kun hänen joukkueensa oli hyökkäämässä Pielisjärvellä Rönkön tukikohdasta Haukijoen sillan ja Varisvaaran tien suunnassa olevaa vihollisen tukikohtaa vastaan. Heikin joukkue oli noin 300 metriä oman tukikohdan edessä, kun vihollinen avasi voimakkaan kivääri-, konekivääri- ja kranaattitulituksen Mattilan joukkuetta vastaa ja tulituksessa kaatui Heikin lisäksi pielisjärveläinen sotamies Heikki Koponen. Naimisissa
Sotamies Kalle Kettunen maanviljelijä s. 25.1.1910.Joukko-osasto Kolonna / 21 PrikaatiKalle haavoittui 11.8.1944 Ilomantsin Teppananvaarassa ja kuoli haavoihin 22. KS:ssä samana päivänä. Kallen haavoittumisaikana satoi koko päivän rankasti vettä. Joukkue oli määrätty raivaamaan Lutikkavaaran ja Teppanan alueella olevia vihollisen kaatuneita tiealueelta pois. Osa hevosajoneuvoista ajoi Teppanan risteyksen lähellä vihollisen miinoituksiin. Samaan aikaan muutamia miehiä astui vihollismiinoihin. Näissä miinaräjähdyksissä haavoittui useita miehiä. Vihollisen tykistön iskuissa myös haavoittui ja kaatui miehiä.Naimisissa
Sotamies Onni Valtteri Kettunen maanviljelijä s. 28.5.1914.Joukko-osasto 10./JR 9.Onni kaatui Ruskealan Matkaselässä (Otrakkalan Rättimäki) 21.7.1941. Kaatumispäivänä sää oli aurinkoinen ja lämmin. Rykmentin joukko-osastot hyökkäsivät koko päivän edeten Matkaselästä Ruskealaan ja Ryttyyn. Onnin kaatuminen tapahtui Otrakkalan lähellä Rättimäkeen tapahtuneen hyökkäyksen aikana. Paikka on noin kilometri Matkaselän lammesta Ruskealan suuntaan. Samassa taistelussa kaatui komppaniasta neljä miestä ja 32 miestä haavoittui. Kaatumispaikka on noin 300 – 400 metriä nykyisestä Ruskealaan johtavasta maantiestä Rättimäen päälle. Kaatumispaikka noin 61.959501 N, 30.583686 ENaimisissa, viisi lasta.
Rättimäki on tien vasemmalla puolella, ennen Ruskealaa (200 metriä Tyttöjen kauppaan)
Joukkueenjohtaja / kersantti Tauno Einari Kettunen s. 17.12.1917 HelsinkiJoukko-osasto 8./JR 26.
Kaatunut Säämäjärvi – Petroskoin välisellä tiellä, lähellä Markkilan kylää 27.9.1941 kello 16.45 alkaneessa ankarassa venäläisten kranaattikeskityksessä. Taunon johtama joukkue oli juuri vallannut Säämäjärven ja Petroskoin välisen rautatien ja maantien välissä olevan mäen kumpareen venäläisiltä, kun venäläisten ankara kranaattikeskitys osui Taunon viereen ja Tauno kaatui keskityksessä (Lähellä Viitanan kylää). Taunon joukkue joutui pakokauhun valtaan ja miehet lähtivät perääntymään takana olevia Suomalaistukikohtia kohti. Illalla toinen joukkue teki uuden hyökkäyksen ja Tauno saatiin haettua pois kaatumispaikalta. Tauno oli pidetty joukkueenjohtaja, joka oli aina valmiina partioihin ja vaativiin hyökkäyksiin. Tauno on haudattu Helsingin Malmin hautausmaalle Kettusten sukuhautaan.
Alikersantti Toivo Johannes Kettunen s. 04.8.1915Joukko-osasto E/Er.P 24. Kuollut Maitovaarassa 6.8.1944. Kuolinsyy muu kuin vihollistoiminnasta johtuva. Naimaton.
Sotamies Toivo Kettunen työmies s. 24.11.1917. Joukko-osasto JR 69. Toivo Kettusen kaatumispäivänä 2. maaliskuuta Kollaalla oli kirkas päivä, pakkasta -25 astetta. Aamulla venäläiset avasivat kello 7.10 rajun kranaattitulituksen ja keskitys jatkui aina kello 9.30 saakka. Aamun tykistökeskityksen aikana ei voitu erottaa yksittäisiä räjähdyksiä, sillä viholliset ampuivat lähes sadalla tykillä, lentokoneilla ja panssarivaunuilla toisen pataljoonan alueelle. Vihollisen tykistö jatkoi ammuntaa koko päivän ajan tykistöllä, kranaatinheittimillä, hyökkäysvaunuilla ja lentokoneilla. Iltapäivällä Toivon komppanian oli luovuttava etulinjasta ja joukot siirtyivät illan aikana pääpuolustuslinjalle. Kahdeksan miestä jäi etulinjalle kadoksiin, seitsemän haavoittui ja kolme miestä kaatui, yksi heistä oli ilomantsilainen Toivo Kettunen. Kello 17.00 jälkeen venäläiset hyökkäsivät panssarirekien avulla kohti pääpuolustuslinjaa, mutta hyökkäys saatiin torjuttua. Kollaalla kaatui päivän aikana kymmeniä suomalaisia ja pääosa kaatuneista sai sirpalevammoja kranaattitulituksessa. Toivon kaatumispaikka löytyy Kollaalta Suojärvelle johtavan tien varresta noin 200 – 300 metriä Sortavalan suuntaan olevan mäen päällä. Kaatunut Kollaanjoella 2.3.1940. Naimaton
Kollaan taistelupaikka, etualalla Kollaan maantie, takana Kollaanjärvi ja joki SA-kuva
Korpraali Veikko Kettunen asutustilallinen s. 22.12.1918. Joukko-osasto III/JR 9. Kaatunut Aunuksen Nirkassa (Nirkka-Pyhäjärvi tuhoamistaisteluissa) 11.9.1941. Joukkue saapui aamulla kello viiden aikaan noin 1,5 kilometriä Nirkan kylästä lounaaseen. Veikko ja eräs toinen ilomantsilainen määrättiin ylittämään Nirkan eteläpuolella ollut joki ja etenemään kohti NIrkan kylää. Veikko astui tiellä olevaan venäläiseen miinaan. Toinen ilomantsilainen mies haavoittui. Päivän aikana tapahtuneissa miinaräjähdyksissä kaatui yksi mies ja yhdeksän miestä haavoittui. Veikko on haudattu Ilomantsiin. Veikon kuolinpaikka löytyy Petroskoin ja Aunuksen tien varrelta noin 1,5 – 2 km Nirkasta etelän suuntaan ja joen pohjoispuolelta (Veikon kaatumispaikka noin 61°28’18.5″N 33°20’28.4″E) .Naimaton
Sotamies Viljo Kettunen maanviljelijä s. 8.5.1921. Joukko-osasto 7./JR 9. Haavoittunut Songerjärvellä 31.7.1944. Viljo oli joukkueensa mukana kaivamassa asemia Songerjärvellä etulinjan takana tukilinjalla. Kello oli 15.20, kun vihollisen kranaatinheittimen ammus räjähti hänen lähellä ja Viljo haavoittui vaikeasti kranaatin sirpaleista. Viljo kuoli haavoihin seuraavana päivänä 28. KS:ssa (1.8.1944). Naimaton.
Sotamies Väinö Kettunen maanviljelijä s. 19.4.1904. Joukko-osasto I/JR 34. Keskiviikkona 31. tammikuuta vihollinen aloitti aamulla kello 7.00 voimakkaan tykistötulen Uomaan Kylässä olevia (Uomasojan varrella) asemia vastaa. Keskitys hiljeni kahden tunnin päästä ja keskityksen loppumisen jälkeen vihollinen hyökkäsi useaan otteeseen etulinjaa vastaan. Tykistökeskityksen ja sen jälkeen vihollisen hyökkäyksen aikana kaatui ja haavoittui useita suomalaisia ja yksi kaatuneista oli ilomantsilainen Väinö Kettunen. Kaatumispaikalla on nykyään Uomaan hautausmaan muistomerkki. Uomasojalle pääsee Petroskoin tieltä vasemmalle eriävää hiekkatietä noin 200 metriä.Kaatunut Impilahden Uomaalla 31.1.1940. Naimaton
Korpraali Väinö Kettunen metsätyömies s.11.11.1917. Joukko-osasto 10./JR 9. Väinö kaatui tarkka-ampujan luodista Ostan Levinassa Bunkkerin tukikohdan etumaastossa, joka sijaitsi Simanovan kylän länsipuolella 25.4.1942. Väinö oli korjaamassa Syvärin keväthyökkäyksen aikana vaurioitunutta estelinjaa Bunkkerin tukikohdan edessä ilomantsilaisen Aleksi Solehmaisen kanssa illalla kello 21. Vihollisen tarkka-ampujan luoti osui ensin Aleksiin ja sen jälkeen Väinöön, sillä seurauksella, että molemmat kaatuivat. Samana päivän komppanianpäällikkö luutnantti Tammilehto, kersantti Heikkinen ja kaksi pioneeria haavoittuivat samalla esteellä miinan räjähdyksessä. Seuraavana päivänä samalla esteellä haavoittui lisää miehiä, jonka vuoksi miinakenttä jätettiin korjaamatta kesään saakka. Kaatumispaikalla on nykyään vanha heinäpelto ja Simanovan juoksuhaudoista suurin osa on kadonnut, ainoastaan metsässä olleet juoksuhaudat näkyvät maastossa. Naimaton.
